Värjärin etiikka

Elämässä tärkeintä minulle on luonnon kunnioittaminen, se että elän niin, etten jätä tänne itsestäni jälkeä. Pyrin siihen, että omalla toiminnallani on positiivinen vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Eli voin jättää tämän maapallon samanlaisena tuleville sukupolville kuin olen sen itsekin saanut kokea. Jokaisella ihmisellä on omat eettiset ja ekologiset periaatteet, ja valitettavasti kaikilla ei ole sellaisia ollenkaan. Tästä asiasta voisin kirjoitella pitkät pätkät, mutta pysytään täällä blogissa vain värjäämiseen liittyvissä. Päätin siis kirjoittaa ylös "muutaman" sanan omasta värjärin etiikastani, toivottavasti myös sinä löydät näistä joitakin ajatuksia toimintaasi!

Värjärin etiikka:

-Ekologisuus on kaikessa ensisijaista. Värjäämätön tekstiili on kaikkein ekologisin, mutta myös jatkoajan antaminen pinttyneille tai tahraisille tekstiileille on osa ekologisuutta. Usein myös värjätyillä tekstiileillä on pidempi elinkaari kuin värjäämättömillä, sillä niissä ei näy pinttynyt lika niin helposti.

-Pureta oikein, ja käytä oikeita määriä puretteita, jotka sopivat kuidulle. Näin saat kestäviä tuloksia, eikä liiallinen puretusaineiden määrä kuormita ympäristöä. Älä käytä purettamiseen ja muuhun käsittelyyn haitallisiksi todettuja aineita. Pidä kuitenkin mielessä, että on ekologisempaa tehdä kerran kestävä tulos, kuin värjätä uudelleen ja uudelleen. Sen lisäksi, että moneen kertaan värjääminen kuluttaa kuituja, se myös kuluttaa energiaa ja vettä.

-Voit käyttää purettamiseen myös luonnollisempia menetelmiä. Voit tehdä rautapuretteen itse ruosteisista esineistä ja etikasta, tai käyttää rauta-pataa, josta irtoaa hiukan rautaa. Alunan voi korvata alumiinikattiloilla (tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ilmeisesti ainakin villalle toimii joidenkin kasvien kanssa). Nämä vaikuttavat aina lopulliseen tulokseen, ja lopputulos on yllätyksellisempi. En tiedä, miten paljon loppujen lopuksi on kuitenkaan merkitystä esimerkiksi sillä, käyttääkö puretuksessa teollisesti valmistettua rautasulfaattia tai rauta-asetaattia kuin itse tehtyä rautapuretetta? Itse tehty on kuitenkin osa kierrättämistä, joten siinä mielessä voisi sanoa, että se on ekologisempaa. Käytän itse kumpiakin tapoja.

-Älä käytä värjäykseen elintarvikkeiksi tarkoitettuja tuotteita (maailmassa on nälänhätää ihan tarpeeksi)! Käytä vain kestävistä lähteistä saatuja värjäyskasveja, ja/tai hävikkiä/sivuvirtoja. Itselleni tässä on poikkeus hedelmäsokerin käyttö indigovärjäyksessä (esimerkiksi raudan tai hennan käyttö voisi olla siinä tilalla seuraava askel).

-Värjää kasveilla, joilla on tutkitusti hyvät värjäysominaisuudet. Kasveilla on värjätty vuosisatoja, joten tutkittua ja testattua tietoa esimerkiksi kotimaisista kasveista löytyy jo kirjallisistakin lähteistä yli sadan vuoden takaa. Älä värjää kasveilla, joilla on tunnetusti huono valon- tai pesunkesto. Tälläisellä värjäämisellä tekstiili saattaa mennä niin pilalle, eli muuttua ikävän väriseksi nopeastikin, ettei sitä saa edes uudelleen värjäämällä korjattua.

-Opettele kasvit, joita käytät, jotta tiedät niiden ominaisuudet. Tiedosta myös, että eri puolilla Suomea kasvaa eri kasveja, ja osa kasveista on toisaalla uhanalaisia, jolloin et voi niitä kerätä, vaikka toisaalla ne kasvavat rikkaruohona ja voit hyvin kerätä. Paikalliskasvituntemus on siis myös tärkeää värjärille.

-Opiskele jokamiehenoikeudet! Ilman maanomistajan lupaa voi kerätä kasvien maanpäällisiä osia, maahan pudonneita käpyjä, oksia ja terhoja sekä sieniä. Juurien, puuvartisten kasvien, sammalien, jäkälien keruuseen tarvitset maanomistajan luvan. Ja rauhoitettuja kasveja ei tietenkään saa kerätä, se onkin kaikille varmaan aivan selvä juttu.

-Opettele eri kuitujen ominaisuudet. Näin saat onnistuneita tuloksia pilaamatta materiaaleja.

-Käytä ja kehitä tapoja, joilla voit värjätä mahdollisimman hyvin vettä ja energiaa säästäen. Jatkuva nuotion polttaminen tai sähkölieden kuumana porottaminen ei ole ekologista, vaan voit tehdä monia värjäyksiä vähemmälläkin lämmöllä. Sadevettä ja kaivovettä kannattaa käyttää hyödyksi kunhan tiedostaa, että niillä saattaa olla erilaisia vaikutuksia värjäystulokseen.

-Kokeilut on kivoja! Eli voit hyvin tehdä kokeiluja vähän villimminkin ja käyttää kasveja joiden värjäysominaisuuksista et ole varma (ota kuitenkin selvää kasvista etukäteen, ettei se ole esimerkiksi myrkyllinen). Tee kokeilut vaikka vanhoille lakanakankaanpalasille. Ja tee sen jälkeen niille vielä valon- ja pesunkestotestit, niin saat tietoa kannattaako kasveja käyttää jatkossa.

-Hoida ja pese tuotteita oikein, jotta saat värit kestämään ja pysymään hyvinä mahdollisimman pitkään. Muista, että luonnon väriaineet eivät ole yhtä kestäviä kuin useimmat synteettiset värit. Ne haalistuvat voimakkaasta UV-säteilystä sekä vahvat pesuaineet saattavat haalistaa tai muuttaa niiden värejä. Älä siis jätä värjättyjä tuotteita pitkiksi ajoiksi auringon armoille, ja pese ne hellästi käsin mietoa pesuainatta käyttäen, näin saat värit pysymään mahdollisimman pitkään heleinä ja vahvoina. Värit ovat kuitenkin myös haalistuessaan ja muuttuessaan kauniita, luonnonläheisiä ja yhteensointuvia!

-Elä osana luontoa ja värjää ilolla luonnon antimilla! Kasvien tutkiminen ja tunnistaminen on mielettömän kivaa, joten ota se osaksi värjäysprosessia.

-Ole omaperäinen! Ideoi ja käytä omaa luovuuttasi!

*Tästä minun tekstistäni unohtui yksi todella tärkeä asia! Eli tässä lisäys koskien materiaalia:

-Materiaalin alkuperä, tämä on asia jolla on valtava osuus lopputuotteen vastuullisuudessa! Ota selvää mistä materiaalisi on peräisin, on se sitten villaa, silkkiä, pellavaa, puuvillaa tai mitä vain. Erityisesti eläinkuitujen kohdalla tutki sen alkuperä ja eettisyys huolellisesti. Käytä mielellään vain kotimaista villaa, tai ainakin sellaista mikä tulee vastuullisista lähteistä. Yhdenkään eläimen ei pitäisi kärsiä sen takia, että ihminen pääsee värjäilemään lankoja ja tekemään niistä itselleen hyödykkeitä. Silkistä löytyy ns. peace-silkkiä, jossa silkkiperhosen toukkia ei tapeta ollenkaan kuidun valmistuksessa. Varmista myös selluloosakuiduista niiden alkuperä, hyvin suuri osa esimerkiksi puuvillasta tuotetaan ekologisesti sekä eettisesti kestämättömästi. Kierrätysmateriaalit on aina hyvä vaihtoehto! Yleensä esimerkiksi pellava ja hamppu ovat parempia vaihtoehtoja kuin puuvilla. Puuvillassa esimerkiksi GOTS-sertifiointi antaa takuun vastuullisesta alkuperästä. Tämä oli nyt tosi lyhyt teksti tästä aiheesta, josta voisi kirjoittaa paljon laajemmin, mutta koska itse käytän pääasiassa kierrätysmateriaaleja, ja toisinaan pellavaa, en tähän ainakaan tällä kertaa perehdy tämän enempää.

Näkökulmat, joita annan värjäämiseen, liittyvät yleensä aina ensisijaisesti selluloosakuitujen värjäämiseen. Tämä kannattaa huomioida, sillä samoja periaatteita ei aina voi soveltaa proteiinikuitujen värjäämiseen.

Kiitos kun luit, toivottavasti sait tästä jotain irti!

*edit 24.7