Selluloosakuitujen purettamisesta

Selluloosakuitujen eli kasvikuitujen värjääminen on aivan oma lajinsa, ja vaatii perehtymistä kuidun esikäsittelyyn ja purettamiseen.

Perusohje purettamiseen: tanniinikäsittely ja puretus

1. Punnitse materiaali kuivana. (Pese materiaali ensin huolellisesti kuumassa vedessä pesuaineella ja soodalla.)

2. Laske hanasta kuumaa vettä (sellaista, mitä voi koskea käsiäsi polttamatta) astiaan, johon materiaali mahtuu väljästi.

3. Mittaa luonnontanniinia tarvitsemasi määrä ja sekoita se veteen. Esimerkiksi sumakin- tai tammenäkämäuutetta tarvitset 6 % vmp (näitä kumpaakin löydät verkkokaupastani).

4. Laita kasteltu materiaali tanniiniliemeen ja anna sen liota vähintään 1-2 tuntia. Liikuttele välillä.

5. Huuhtaise kangas/langat kevyesti.

6. Tee puretusliemi valmiiksi. Alumiiniasetaattia valmistat alunasta ja natriumasetaatista: 18 % alunaa ja 16 % natriumasetaattia. Tai tee purete alunasta ja soodasta: 12 % alunaa ja 1,5 % natriumkarbonaattia (sooda). Valitse näistä tavoista toinen ja lisää aineet lämpimään veteen. (Nämäkin kaikki aineet löydät verkkokaupastani).

7. Laita tanniinikäsitelty kangas/langat puretusliemeen, liikuttele välillä. Anna olla taas vähintään 1-2 tuntia.

8. Huuhtele huolellisesti.

9. Ryhdy värjäyspuuhiin tai kuivaa myöhemään käyttöön.

HUOM! Kohdan 6 puretustavat eivät toimi ilman tanniinikäsittelyä, ne vaativat aina tanniinin, jotta metallipuretetta kiinnittyy kuituun! Mutta tanniinikäsittelyn jälkeen käytettynä, ne toimivat yhtä hyvin kumpikin.

Päivitetty 10.6.2022.

Jos haluat oppia selluloosakuitujen purettamisen hyvin kahdella eri tavalla metallipuretteita apuna käyttäen, niin nyt voit ostaa siihen PDF-oppaan sivultani. Toinen tapa on käyttää tanniinia esikäsittelyyn ja toinen tehdä ilman tanniinia. Nämä kaksi erilaista tapaa antavat erilaisia mahdollisuuksia riippuen minkälaisia luonnonvärejä käyttää. Tulen päivittämään ohjetta kotimaisilla luonnonkasveilla vielä kesän aikana/jälkeen. Olen tehnyt tätä opasta varten lukuisia testivärjäyksiä, ja testannut erilaisia puretustapoja. 

Koska itse värjään lähinnä kankaita, ja niistäkin enimmäkseen selluloosakuituja sekä satunnaisesti silkkiä, niin kerron hiukan näiden purettamisesta.

Purettaa voi monella eri tavalla, eikä se tietenkään ole pakollista ollenkaan, mutta jos haluaa pysyviä tuloksia niin alumiiniasetaattia suositellaan puretteena useissa lähteissä selluloosa- eli kasvikuiduille (sekä silkille). Mutta alumiiniasetaattikaan ei aina yksin riitä, vaan värjäykseen saa lisää pysyvyyttä ja voimakkuutta joko tanniinilla tai joissain tapauksissa rauta-asetaatilla.

Milloin sitten käytetään mitäkin?

Jos haluat värjätä niin, että saat mahdollisimman vahvan värin esimerkiksi värimatarasta, tee ensin tanniinikäsittely ja pureta sen jälkeen alumiiniasetaatilla (tai aluna+sooda-puretteella). Luonnontanniini auttaa useiden väriaineiden kohdalla saamaan voimakkaamman värin kuin ilman tanniinia (lopullinen sävy riippuu tietenkin myös käytetystä tanniinista). Tanniinilla saa minun kokemukseni mukaan lähes aina hiukan paremmin valoa kestävän värjäyksen, väri myös usein tummuu ajan saatossa jonkin verran. Tätä puretustapaa varten löydät tarvikepaketin kolmessa koossa verkkokaupastani. Löydät sieltä myös erilaisia vaihtoehtoja kasvipohjaisiksi tanniineiksi.

Voit myös jättää tanniinin pois jos haluat esimerkiksi käyttää rautaa jossain vaiheessa värjäyksessä, mutta et halua tummentaa väriä liikaa. Kun tanniini reagoi raudan kanssa, se tummentaa kankaan hetkessä, tummuusaste riippuu tanniini- sekä rautapitoisuudesta. Jos käytät pelkkää alumiiniasetaattia, tee silloin puretetulle, kuivalle kankaalle vielä ennen värjäystä kylpy veteen johon on lisätty kalsiumkarbonaattia. Alumiiniasetaattipuretus tarvitsee kuitenkin eri reseptin kuin tanniinikäsittelyn jälkeen tehty puretus parhaimman mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. Esimerkiksi värireseda antaa hyvin voimakkaan keltaisen myös ilman tanniinia.  Pelkältään tämä on valon- ja pesunkestoltaan kuitenkin heikompi kuin tanniinikäsitelty kangas, väreistä ei myös aina saa ihan yhtä voimakkaita. Tietyt väriaineet kuitenkin antavat tällä tavalla paremman tuloksen kuin tanninikäsitellylle kankaalle, ja näistä löydät lisätietoa PDF-julkaisustani.

Kolmas vaihtoehto on käyttää alumiiniasetaattia ja hiukan rauta-asetaattia yhdessä. Tämä yhdistelmä parantaa hiukan värin valon- ja pesunkestoa, mutta se tummentaa ja murtaa värejä aina, esim. värimatarasta tulee ruskehtava ja väriresedasta tulee vihreä. Jos käytät tätä yhdistelmää, niin tee silloin puretuksen jälkeen kankaan kuivuttua lopuksi ennen värjäystä sama kalsiumkarbonaattikylpy kuin edellämainitussa.

Huom. Silkille ei tarvitse tanniinia, vaan silkkiin kiinnittyy värit muutenkin todella hyvin. Rauta-asetaattia voi käyttää värien modifioimiseen, mutta pienempiä määriä kuin selluloosakuiduille.

Mistä saa alumiiniasetaattia?

Alumiiniasetaatin säilyvyys jauheena on ilmeisesti aika huono, joten en ole sitä viitsinyt tilata verkkokauppaan, eikä sitä taida saada Suomesta mistään. Voit kuitenkin valmistaa itse alumiiniasetaatin kahdella tapaa. Mielestäni helpoin tapa on tehdä se alunasta (kaliumalumiinisulfaatista) ja natriumasetaatista, nämä löydät verkkokaupastani. Tämä tapa on myös "turvallisin", sillä käytetyt aineet eivät ole vaarallisiksi luokiteltuja, eivätkä aiheuta herkästi ihoärsytystä tai muita oireita. Voit tehdä alumiiniasetaattia myös etikasta, alunasta ja pesusoodasta, jos natriumasetaattia ei ole saatavilla. Nämä itsetehdyt alumiiniasetaatit ovat turvallisempia käyttää sekä kustannustehokkaampia kuin valmis alumiiniasetaattijauhe, joka on hengitykselle haitallista.

Aluna+sooda -puretteella voi korvata alumiiniasetaatin, se  antaa myös hyvän tuloksen tanniinikäsittelyn jälkeisenä puretuksena. 

Myös kasvipohjaiset proteiinit, mm. soijapohjustus on yksi käytetty tapa, mutta silloin kannattaa huomioida soijan alkuperä, sekä se, etteivät värin hankauksen- ja pesunkesto ole ehkä yhtä hyviä (tämä tapa sopii mielestäni paremmin taidetekstiileille kuin käyttötekstiileille).

Rauta-asetaattia voit valmistaa rautasulfaatista ja natriumasetaatista, yksi osa kumpaakin. Tämän pitäisi olla kuiduille hellävaraisempi kuin pelkkä rautasulfaatti. Voit tehdä rauta-asetaattia myös ruosteisista rautaesineistä etikkaan liottamalla, mutta silloin on vaikea arvioida rautapitoisuutta, ja liika rauta saattaa pilata kankaan.

Tärkein seikka ennen purettamista!

Kuitenkin tärkein asia ennen kuin teet mitään näistä puretuksista, on materiaalin huolellinen pesu kaikesta liasta, rasvasta, käsittelyaineista. Ilman tätä ensimmäistä, tärkeintä työvaihetta, voi kaikki myöhemmin tehty työ valua hukkaan. Pese materiaalit pesuaineella sekä soodalla huolellisesti, ja tarvittessa uudet kankaat kahteen kertaan.

Lähteet:

Ehdottomasti innostavin, asiantuntevin, tärkein ja rakkain kirjallinen lähteeni on Joy Boutrupin ja Catharine Ellisin kirja: The Art and Science of Natural Dyes. Aina kun pitää jokin asia tarkistaa, palaan ensimmäiseksi tämän kirjan ääreen. Tässä tekstissä kirjoittamani reseptit ja ohjeet pohjautuvat suurelta osin tähän kirjaan. Myös muita hyviä teoksia on saatavilla, niissä saattaa olla hiukan erilaisia ohjeita, mutta en usko niiden hirveästi lopulta vaikuttavan lopputulokseen.